Eestinhevonen on tyypiltään kylmäverinen maatiaisrotu, joka muistuttaa suomenhevosta. Eestinhevonen on viimeisiä säilyneitä rotuja, jotka polveutuvat suoraan pohjoisen tyypin hevosesta. Rotu on suhteellisen puhdas, sillä siihen ei ole risteytynyt paljoakaan muita rotuja. Vaikka kanta on elpymässä Virossa, eestinhevonen kuuluu  edelleen suojeltaviin rotuihin.

Nykyään eestinhevosia käytetään lähinnä ratsuina ja työhevosina. Väriltään eestinhevonen on yleensä yksivärinen (vaikkakin sabinogeeniä esiintyy) ja yleisimpiä ovat perusvärit (ruunikko, rautias ja musta) sekä kimo ja hallakko. Rodussa kuitenkin esiintyy melko runsaasti voikko- ja hopeavärejä ja hiirakkogeenia.

Miellyttävän ja rauhallisen luonteensa sekä erinomaisen terveytensä ja sitkeytensä takia se on varsin helppohoitonen rotu, jota on miellyttävä käsitellä ja joka sopii mainiosti perhe- ja harrastehevoseksi, myös kaveriksi kilpakentille. Eestinhevonen on myös suosittu ja pidetty rotu ratsastuskouluissa niin luonteensa kuin kokonsakin ansiosta, useimmat käyvät ratsuksi sekä aikuiselle että lapsille.

Varmajalkaisuutensa, ketteryytensä, miellyttävän luonteensa ja luontaisen sitkeytensä ansiosta eestinhevoset ovat varsin suosittuja vaellusratsuja varsinkin kotimaassaan Virossa. Rotu soveltuu mainiosti myös kärryn tai reen eteen.

Eestinhevonen on alkukantainen, vähään tyytyväinen ja tulee toimeen karuissakin oloissa. Se on säänkestävä, sillä on erinomainen rehunkäyttökyky ja se on varsin pitkäikäinen ja terve.

Eestinhevonen on voimakas, sitkeä ja kestävä hevonen, olematta rakenteeltaan kuitenkaan raskas. Sillä on yleensä hyväasentoiset, matalat ja kestävät, kovakavioiset jalat, lihaksikas takaosa, syvä rintakehä, matala säkä ja vankka kaula. Säkäkorkeus vaihtelee yleensä 135-150 cm välillä.